Kun mietin näin 21 vuotiaana käänteen tekeviä hetkiä mun elämässä, tulee ensimmäisinä mieleen varmaan peruskoulun päättyminen, suklaamurojen vaihtuminen aamupuuroksi ja se kun muutti pois kotoa, eikä pakannut kaikkia pehmoleluja enää mukaan.

Yks käänteen tekevä päätös oli myös se, kun kolme vuotta sitten päätin osallistua Lukiolaisten Syyspäiville. Vielä automatkalla Salosta Turkuun en voinut ymmärtää, mihin olin oikeastaan menossa tai siitä syystä odottaa tapahtumalta yhtään mitään. Ennen Syyspäiviä olin tavannut vain muutaman piirihallituksen tyypin joitain viikkoja aiemmin, mutta nopeasti huomasin että oon tervetullut mukaan piirin toimintaan. Tuntuu että ihan hetkessä mulle avattiin Lukiolaisten Liiton maailma, ja tiesin haluavani jäädä sinne.

Heti mun ensimmäisillä Syyspäivillä johonkin näkymättömään muuriin, mitä en tiennyt mulla olevan edes pystyssä, oli tullut läpikäveltävä aukko. Tai voisi sitä kuvailla myös sellasena hetkenä, minkä Liisa Ihmemaassa -Liisa kokee kun putoaa kaninkoloon ja astuu aivan uuteen maailmaan. Musta tuntu että kaikki mun erilaisuudet, oudoimmat ja eniten piilossa olleet puolet tuli esiin ja ne hyväksyttiin. Mut nähtiin ja kohdattiin sellasena kun oon ja se riitti.

Ekalla tapahtumalla mun maailma laajeni kertaheitolla. Sain uusia ystäviä ympäri Suomen, opin mahdollisuuksista toimia ja vaikuttaa omassa lukiossa ja yhteiskunnassa. Koin olevani hyvä ja tärkeä.

Tän menneen kolmen vuoden aikana oon heittänyt kuperkeikkoja hotellien käytävillä ja käynyt monia väsyneitä, itkuntäyteisiä keskusteluja junassa matkalla kotiin tapahtumalta toiselta puolelta Suomea. Ymmärrän nyt merkityksen yhdessä tekemiselle, yhdessä oppimiselle ja yhdessä paremman huomisen rakentamiselle. Oon oppinut ja päässyt taistelemaan mulle tärkeiden asioiden puolesta.

Oon löytänyt itseni, oppinut tuntemaan ja uskaltamaan. Vuosi vuodelta tässä järjestössä oon löytänyt itseni uudestaan ja uudestaan rakastuneena. Lukiolaiset on opettanut mua kertomaan kun joku on ollut pielessä, nostamaan epäkohtia esille ja yhdessä oon päässyt rakentamaan parempaa maailmaa ja itseä. Oon oppinut rakastamaan itseäni ja uskomaan mun potentiaaliin.

Oon kasvanut aikuiseksi Lukiolaisissa ja en olisi se ihminen joka nyt oon ilman tätä järjestöä.

Jos sä nyt luet tätä, olit sitten vasta aloittanut lukion, jatkamassa toiselle vuodelle tai jo abi, anna tälle toiminnalle ja järjestölle mahdollisuus. Tuu mukaan tapahtumille, lähde tekemään piiritoimintaa ja anna itsesi rakastua. Lukioaika on vaan kerran elämässä ja niin myös mahdollisuus lähteä mukaan Lukiolaisten toimintaan. Tällaista yhteisöä tai mahdollisuutta kartuttaa samanlaisia taitoja ja valmiuksia et löydä monesta muusta paikasta tässä maailmassa.

Anna itsesi rakastua, tuu mukaan ja löydä tästä järjestöstä sun oma juttu. Lukiolaisten Liitossa on sulle paikka!

Kirjoittaja: Hugo Pylkkö, Lukiolaisten Liiton varapuheenjohtaja