SLL lausui sivistysvaliokunnalle valtion talousarvioesityksestä vuodelle 2018. Lausuntopyynnössä pyydettiin keskittymään varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen laatuun eri näkökulmista sekä erityisesti perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheeseen.

Yleisesti SLL pitää tärkeänä, että koulutusjärjestelmää katsotaan kokonaisuutena pelkkiin nivelvaiheisiin keskittymisen sijaan. Sujuvien siirtymien kannalta on olennaista, että niin opetus, oppisisällöt kuin ohjaus muodostavat loogisen ja luontevan jatkumon.

SLL katsoo, että jokaisella suomalaisella lapsella ja nuorella tulee olla mahdollisuus kehittää osaamistaan kiinnostustaan ja potentiaaliaan vastaavalla tavalla. Tästä syystä SLL on erityisen huolissaan tuoreimmista Pisa-tuloksista.

Vuonna 2016 Pisa-tuloksissa näkyi ensimmäistä kertaa per­heen so­si­oe­ko­no­mi­sen ase­man vai­kut­us op­pi­lai­den osaa­mi­seen. Vie­lä vuon­na 2009 vai­ku­tus oli yk­si ver­tai­lu­mai­den pie­nim­piä. Samaan aikaan Suomessa on tapahtunut myös alueellista eriytymistä. Ai­em­mis­sa tut­ki­muk­sis­sa ero­ja kau­pun­ki- tai maa­seu­tu­kou­lu­jen ei ole ha­vait­tu juu­ri lain­kaan, nyt ero oli sel­keä: kaupungeissa pärjättiin Pisa-testeissä paremmin kuin maalla.

Lisäksi Pisa-tulosten mukaan Suomen tyttöjen osaaminen on noin puoli vuotta poikia edellä. Suomen tytöt sijoittuivat OECD-maiden välisessä listassa sijalle kaksi, pojat sijalle kymmenen. Missään muussa tutkimuksen maassa sukupuolten erot eivät ole näin näkyviä. Mikäli perusopetuksessa saatavat tiedot ja taidot heikentyvät, on sillä vaikutuksia myös lukiokoulutukseen.

Koulutusvalintojen sukupuolittuneisuus

Suomalaiset työmarkkinat ovat segregoituneet vahvasti sukupuolen mukaan naisten ja miesten aloihin ja ammatteihin. Segregaation on katsottu rajoittavan yksilöiden koulutus- ja ammatinvalintoja, jäykistävän työmarkkinoita ja vaikeuttavan työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaamista. Nuorisobarometrin (2016) mukaan myös nuorten toiveammatit ovat edelleen eriytyneet sukupuolen mukaan. Sukupuolittuneet aine- ja jatko-opintovalinnat ovat ongelma, sillä osaaminen ei kohdennu oikein ja segregaatio rajoittaa yksilöiden koulutus- ja ammatinvalintoja.

Esimerkiksi Karvin matematiikan osaamisen pitkittäisarvioinnissa havaittiin, että tyttyöjen käsitys itsestään matematiikan osaajina on matalampi kuin pojilla. Kielteiset tuntemukset ovat tytöillä selvästi yleisempiä toisella asteella, vaikka arvosanat eivät anna siihen aihetta. Tämä vaikuttaa mm. tyttöjen innokkuuteen valita pitkä matematiikka. Oppimistulosten ja minäkuvan eriytyminen alkaa jo varhaisina kouluvuosina, joten toimenpiteitä tulee kohdentaa erityisesti varhaiskasvatukseen. Myös lastentarhanopettajien koulutukseen tulee sisällyttää nykyistä enemmän matemaattisen ajattelun taitoja.

Sukupuolittuneiden ainevalintojen purkamiseen tulee kiinnittää huomiota yhä enemmän niin opetussuunnitelmien perustetyössä oppiaineiden sisältöjä ja tavoitteita suunniteltaessa kuin opettajien koulutuksessa. Opettajien osaamista voidaan lisätä sekä peruskoulutuksessa että täydennyskoulutuksessa. Koulutuksessa tulee kiinnittää huomiota stereotyyppisen ajattelun purkamiseen ja antaa työkaluja sukupuolineutraaliin opetukseen ja ohjaukseen.

Toisen asteen koulutuksen  saavutettavuus

Lukioverkko on harventunut viime vuosien aikana. Aluehallintoviraston mukaan toisen asteen koulutuksen saavutettavuus oli vuonna 2015 hieman heikompaa kuin aiemmin. Keskimäärin Manner-Suomessa alle 10 kilometrin matka lukioon oli 85 prosentilla. Etelä-Suomessa lukiokoulutuksen saavutettavuus oli paras. Pohjoiseen ja itään mentäessä saavutettavuus heikkeni: Lapissa 80 prosenttia ja Itä-Suomessa vain 73 prosenttia pääsi lukioon alle 10 kilometrin matkalla. Oppilaitosverkon harvenemisen myötä yhä useampi nuori joutuu hakeutumaan lukioon kauas kotoaan.

Nykyisin alle 60 opiskelijan ja alle 200 opiskelijan lukiot saavat korotettua yksikköhintaa. Tästä ns. pienten lukioiden lisästä voitaisiin luopua ja siirtyä ns. saavutettavuuslisään, jossa otetaan huomioon ikäluokan suuruus sekä kunnan syrjäisyys.

Koulutuksen saavutettavuuteen vaikuttavat myös sen kustannukset. SLL on laskenut, että esimerkkilukiolaisen kustannukset lukion oppimäärän suorittamiseen ovat noin 2600 euroa. Summa sisältää oppimateriaalit, ylioppilastutkintomaksut, sähköisessä ylioppilaskokeessa tarvittavan kannettavan tietokoneen sekä muut tarvikkeet ja ohjelmistot. Erityisen haastavaksi tilanteen tekee se, että tukiverkot opiskelukustannuksiin ovat riittämättömät. Tilanne vaihtelee kunnittain, mutta yleisesti ottaen toimeentulotuen oppikirjatuet ovat jääneet jälkeen todellisista kustannuksista. Tulee myös huomata kustannusten vaikutus niille pienituloisille perheille, jotka eivät ole yhteiskunnan tukien piirissä.

Koulupudokkuus, kouluviihtyvyys

SLL katsoo, että oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle ei ratkaise koulupudokkuuteen liittyviä ongelmia. Mekaaninen ratkaisu ei poista erityisen tuen tarvetta. Erityisen tuen tarkoituksenmukaisen kohdentamisen lisäksi tarkasteluun on otettava kouluviihtyvyys sekä opiskelumotivaatio. Koulutusjärjestelmään tarvitaan oppilaan ja opiskelijan aktiivisempaa roolia sekä vahvaa osallisuutta ja yhteisöllisyyttä painottava kulttuuri.

Myös toisen asteen opiskelun mielekkyyteen tulee kiinnittää huomiota, jotta saadaan ehkäistyä koulupudokkuutta. Lukiolaisten kouluinnokkuuden on useissa tutkimuksissa todettu olevan vähäisempää kuin ammattiin opiskelevien. Erityisesti lukiolaistytöt kokevat riittämättömyyttä ja uupumista lukio-opintojen aikana, mutta myös pojat, jotka aloittavat lukion innokkaana, kyynistyvät lukio-opintojen aikana. On tärkeää miettiä, miten lukio tukee nuoria ja miten nuorten oppimiskykyä ja -intoa opiskelua kohtaan ylläpidetään nykyistä paremmin. Nuorten hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että kouluympäristö on sellainen, että nuorten on helppo voida hyvin ja suoriutua opinnoistaan. Kiireetön ilmapiiri, opettajien myönteinen suhtautuminen ja oikeudenmukaisuus ovat asioita, jotka tutkimusten mukaan edesauttavat nuorten hyvinvointia ja sisäistä motivaatiota koulussa.

Nivelvaihe perus- ja toisen asteen koulutuksen välissä on erityisen kriittinen paitsi nuoren opinpolun myös yhteiskuntaan kiinnittymisen kannalta. Riittävä ja laadukas yläkoulujen oppilaan ohjaus on oppilaalle paras ja kunnille kustannustehokkain tapa ehkäistä nivelvaiheen koulupudokkuutta. Myös peruskoulussa on ohjauksen tapahduttava koko koulun opetustoimintaa läpileikkaavana periaatteena. SLL:n mielestä ohjauksen ohella koulupudokkuutta voidaan ehkäistä panostamalla valmentaviin koulutusmuotoihin, kuten perusopetuksen lisäopetukseen, ammattistarttiin tai  lukiostarttiin. Myös työpajatoiminta ja oppisopimuskoulutus tarjoavat mielekkäitä vaihtoehtoisia jatkoväyliä käytännön tekemiseen orientoituneille nuorille.

Opinto-ohjaus ja jälkiohjausvelvoite

Sekä perusasteella että toisella asteella tulee kiinnittää huomiota opinto-ohjauksen riittävään määrään ja laatuun. Opinto-ohjauksen on kuljettava mukana läpi koulutuspolun, ei keskityttävä vain eri asteiden viimeiseen opiskeluvuoteen.

SLL esittää kunnille säädettävän perusopetuksen oppimäärän suorittaneiden jälkiohjausvelvoite. Velvoite voidaan liittää nuorisolakiin, jossa jo tällä hetkellä määritellään kunnan etsivä nuorisotyö sekä monialainen nuorten ohjaus- ja palveluverkosto. Tämä vahvistaisi erityisesti niiden nuorten tukea, jotka eivät välittömästi perusopetuksen päättämisen jälkeen hae jatkokoulutuspaikkaa toisen asteen yhteishaussa. Tuttu opinto-ohjaaja tuntee oppilaan taustan, toiveet, vahvuudet ja heikkoudet ja on todennäköisesti paras kannustaja suuntaansa etsivälle nuorelle.

SLL kannattaa koulutuksen järjestäjien jälkiohjausvelvoitetta myös lukiokoulutukseen. Uudet ylioppilaat voisivat halutessaan käyttää lukioiden opinto-ohjauksen palveluita. Jälkiohjaus pitäisi opiskelijan selkeämmin koulutusjärjestelmän piirissä ja tukisi jatko-opintoihin siirtymistä.
Jälkiohjausvelvoite tulisi huomioida lukion käytettävissä olevien opinto-ohjauksen resurssien määrässä. SLL:n tavoitteena on yksi täysipäiväinen opinto-ohjaaja jokaista kahtasataa opiskelijaa kohti.

Maahanmuuttajataustaiset lukiokoulutuksessa

SLL haluaa kiinnittää huomiota maahanmuuttajataustaisten nuorten ja aikuisten opinto- ja uraohjauksen erityistarpeisiin. Toimiva koulutus ja koulutuksen mukainen työllistyminen edesauttavat kotoutumista. Koska maahanmuuttajanuorten ja -perheiden sosiaalinen pääoma ja koulutusjärjestelmätietoisuus on kantaväestöä vähäisempää, korostuu virallisen ohjauksen merkitys heidän kohdallaan. SLL huomauttaa, että maahanmuuttajia on ohjattava ammatillisen koulutuksen lisäksi myös yleissivistävään lukiokoulutukseen sekä lukioon valmentavaan koulutukseen. Maahanmuuttajien akateemista osaamista on tuettava ja tunnustettava yhä paremmin.

Etsivä nuorisotyö

Etsivä nuorisotyö on erityisnuorisotyötä, jonka tehtävänä on auttaa alle 29-vuotiaita nuoria, jotka ovat koulutuksen tai työmarkkinoiden ulkopuolella. Etsivä nuorisotyö tarjoaa nuorelle yksilöllistä tukea ja ohjausta, ja se perustuu vapaaehtoisuuteen. Vuonna 2015 etsivän nuorisotyön tavoittamista nuorista noin 90 % oli iältään 16–25-vuotiaita. Etsivä nuorisotyö tavoittaa vuosittain noin 20 000 nuorta.

Etsivää nuorisotyötä ja nuorten sijoittumista työmarkkinoille ovat tukeneet viime vuodet ESR-rahoituksella toimivat Ohjaamot. Nuoret itse tuovat kyselyissä jatkuvasti esiin niin sanotun  “yhden luukun periaatteen”, jonka mukaisesti nuori saa tarvitsemansa tuen ja palvelut yhdeltä ihmiseltä. Alle 30-vuotiaiden matalan kynnyksen Ohjaamo-palvelupisteet ovat vastanneet tähän tarpeeseen. Monialaisesti toimivat Ohjaamot ovat tarjonneet tietoa, neuvontaa, ohjausta ja tukea ja ne ovat tuoneet yhteen eri hallinnonaloja sekä yhteistyötahoja. Ohjaamojen toiminnalle tulee saada pysyvä rahoitus valtion budjetista.

Koulutustakuu

Opetushallituksen mukaan peruskoulun tänä keväänä päättäneistä 98,7 prosenttia haki kevään ja kesän aikana opiskelemaan ammatilliseen koulutukseen, lukioon, erityisoppilaitokseen tai valmistavaan koulutukseen. Yhdeksännen luokan päättäneistä hakijoista 98,7 prosenttia oli 10.8. päivätyn tiedotteen mukaan saanut opiskelupaikan joko varsinaisten hakujen tai kesän aikana järjestettyjen lisähakujen kautta. Tilanne on hyvä, mutta koulutustakuun toteutumiseen tulee silti jatkossakin kiinnittää huomiota, jotta jokainen perusopetuksen päättävä löytää itselleen mieluisan koulutuspaikan. Jokaiselle nuorelle on taattava subjektiivinen oikeus koulutuspaikkaan toisella asteella.

Yksi hallituksen kärkihankkeista on ollut nuorisotakuun kehittäminen. Hankkeen eteneminen näyttää kuitenkin pysähtyneen. SLL:n kanta on, että nuorisotakuun on tuettava myös ilman opiskelupaikkaa jääneitä uusia ylioppilaita. Lukion jälkeen jatko-opintoihin hakee ¾ uusista ylioppilaista, mutta vain kolmannes hakijoista saa opiskelupaikan. SLL ehdottaa, että ilman jatko-opintopaikkaa jääneelle ylioppilaalle tarjotaan välivuoden ajaksi julkisin varoin (esim. koulutustili tai -seteli) mahdollisuus valitsemiinsa Avoimen yliopiston tai ammattikorkeakoulun opintoihin.

Perusopetuksen päättötodistuksen vertailtavuus

Koska perusopetuksen päättötodistuksia käytetään opiskelijavalinnoissa, on huolehdittava, että oppilaita kohdellaan arvioinnissa yhdenvertaisesti. Karvin selvitykset ovat osoittaneet arvosanojen vertailtavuudessa koulujen välillä olevan ongelmia. Opettajien arviointiosaamiseen tulee panostaa sekä perus- että täydennyskoulutuksessa.

Sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen

Lopuksi SLL haluaa kiinnittää huomiota sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseen varhaiskasvatuksessa ja yleissivistävässä koulutuksessa, josta Karvi toteutti eduskunnan tilauksesta arvioinnin. Arvioinnin mukaan erot koulutuksen järjestämisessä ja opetuksen tarjonnassa ovat kasvaneet, sillä kunnat ovat kompensoineet valtionrahoituksen leikkauksia vaihtelevasti. Vaikutusta oppimistuloksiin on tässä vaiheessa vaikea arvioida, mutta asia tulee pitää mielessä talousarviota ja yleissivistävän koulutuksen rahoituksesta päätettäessä. Esimerkiksi lukion yksikköhinnat kattavat keskimäärin 85 % lukiokoulutuksen järjestämisen todellisista kustannuksista.
Lisätietoja: sosiaalipoliittinen asiantuntija Katja Asikainen, katja.asikainen@lukio.fi, 044 314 1324

koulutuspoliittinen asiantuntija Annakaisa Tikkinen, annakaisa.tikkinen@lukio.fi, 040 356 6082