Tänään 12.8.2026 koulut avautuvat kesäloman jälkeen, ja jälleen lukiolaisilla on edessään lukuvuosi syrjivää uskonnonopetusta. Lukiolaisten Liitto vaatii, että seuraava hallitus tuo lukioihin yhteisen katsomusaineen.

Lukiolaki kohtelee opiskelijoita eriarvoisesti riippuen siitä, mihin uskontokuntaan opiskelija kuuluu tai on kuulumatta. Jos opiskelija kuuluu enemmistöuskontoon eli evankelisluterilaiseen kirkkoon, hänen on pakko osallistua sen opetukseen. Alle 18-vuotias ei voi erota uskonnollisesta yhdyskunnasta ilman huoltajiensa kirjallista lupaa. 

Uskontokuntaan kuulumaton nuori voi sen sijaan tehdä valinnan elämänkatsomustiedon tai uskonnonopetuksen välillä. Lisäksi ne opiskelijat, jotka kuuluvat vähemmistöuskontoon, voivat jättää katsomusaineiden tärkeät sisällöt (mm. moraalikasvatus ja uskontojen välinen vuorovaikutus) kokonaan opiskelematta, jos koulutuksen järjestäjä ei tarjoa oman uskontokunnan opetusta.

”On epäreilua, että toisilla opiskelijoilla on uskonnonopetuksessa valinnanvaraa ja toisilla ei. Yksinkertaisin ratkaisu epäyhdenvertaiseen tilanteeseen on tuoda kaikille yhteinen katsomusaine”, Lukiolaisten Liiton puheenjohtaja Pietari Meriläinen toteaa.

Toinen katsomusaineopetuksen nykytilan merkittävä yhdenvertaisuusongelma on se, ettei ylioppilaskoetta voi suorittaa muissa kuin evankelisluterilaisessa ja ortodoksisessa uskonnossa sekä elämänkatsomustiedossa. Siksi vuosittain noin 500 opiskelijaa suorittaa opintoja sellaisessa uskonnossa, jonka ylioppilaskirjoituksiin ei voi osallistua.

”Eriytetty uskonnonopetus on historiallinen jäänne ajoilta, jolloin evankelisluterilaiseen kirkkoon kuuluminen oli kaikille normi. Suomi on kuitenkin muuttunut, ja lukio-opetuksen on muututtava samalla”, vaatii Meriläinen. 

Tasavertaisen valintamahdollisuuden lisäksi yhteisellä katsomusaineella olisi muitakin etuja. Se säästäisi julkista rahaa ja voisi parantaa opetuksen laatua, kun resurssit keskitettäisiin yhteen oppiaineeseen hajauttamisen sijaan. Yhteinen katsomusaine voisi edistää uskontojen ja kulttuurien välistä keskinäistä ymmärrystä. 

Eriytettyyn katsomusaineopetukseen liittyy myös monia käytännön haasteita. Katsomusaineen tai uskonnon oppimäärän vaihtamisesta ei esimerkiksi ole tarkentavia säännöksiä, mistä aiheutuu ongelmia erityisesti päättöarvioinnissa. Väestökehitykseen ja alueelliseen eriytymiseen kytkeytyy myös huoli kelpoisten opettajien saatavuudesta. Kaikille yhteinen opetus ratkaisi siis samalla monta käytännön ongelmaa. 

”Seuraavan hallituksen on korkea aika uudistaa uskonnonopetus eikä vain puhua siitä tai laatia selvitystä selvityksen perään. Paras tapa uudistaa katsomusaineopetus on kaikille yhteinen oppiaine”, päättää Meriläinen.

Lisätietoja:

puheenjohtaja Pietari Meriläinen, 050 377 9700, pietari.merilainen@lukio.fi