Tänään Pohjolan päivänä juhlimme pohjoismaista yhteistyötä ja sen perussopimusta eli Helsingin sopimusta, joka allekirjoitettiin tasan 60 vuotta sitten vuonna 1962. Sopimusta on päivitetty muutamia kertoja vuosikymmenien aikana, kuten 1970-luvulla lisäys yhteistyöstä ympäristönsuojelun alalla ja 1990-luvulla maininnat eurooppalaisesta ulottuvuudesta yhteistyössä. Nyt on Pohjoismaiden aika päivittää Helsingin sopimus 2020-luvulle, koska sitä ei ole muutettu vuoden 1995 jälkeen.

Viimeisten 25 vuoden aikana on tapahtunut Pohjolassa kuin maailmalla paljon muutoksia, jotka myös vaikuttavat pohjoismaisen yhteistyön perusteisiin. Isoja muutoksia ovat olleet muun muassa teknologian ja digitaalisuuden kehitys, pakolaisten suuri määrä sekä ilmastokriisi. Nämä muutokset ovat vaikuttaneet paljon ja tulevat vaikuttamaan Pohjoismaihin sekä niiden väliseen yhteistyöhön merkittävästi. Pohjolan maiden ollessa hyvin samanlaisia yhteiskuntia, ovat haasteet ja mahdollisuudet maiden sisällä hyvin samankaltaisia. Lisäksi globalisoituneessa maailmassa Pohjoismaiden ääni olisi yhdessä vahvempi.

Helsingin sopimuksessa ei esimerkiksi nosteta lainkaan esiin yhteistyötä ilmastotoimissa ympäristönsuojelun ohella. Viime vuosina erilaiset kriisit ovat alkaneet olla arkipäivää, jolloin tulevaisuuden kannalta kriisivarautuminen tulisi olla osa yhteistyön perusteita. Helsingin sopimusta allekirjoitettaessa ulko- ja turvallisuusyhteistyötä ei ollut mahdollisuutta sisällyttää yhteistyön ydinosiin, mutta tilanne on muuttunut paljon 60 vuodessa ja esimerkiksi kyberturvallisuus on noussut esiin merkittävänä kysymyksenä. Pohjoismaiden välillä tehdään myös yhteistyötä Helsingin sopimuksen ulkopuolisissa teemoissa, jolloin olisi luonnollista tehdä lisäyksiä perussopimukseen.

Helsingin sopimuksessa mainitut yhteistyön ydinalueet ovat yhä relevantteja, mutta niiden toteutumista voi olla vaikea arvioida. Täten sopimuksen tavoitteiden toteutumisen arvio tulisi olla osa sopimuksen päivittämisprosessia. Erityisesti korona-ajan myötä Pohjoismaiden välinen yhteistyö on ollut haastettuna erityisesti liikkuvuuden suhteen. Tässä vaiheessa olisikin tarpeellista arvioida kuinka pitkälle yhteistyössä on päästy ja missä olisi parannettavaa. Vahvempi perussopimus olisi pohja tiiviimmälle yhteistyölle, joka on ollut toiveena.

Helsingin sopimuksen päivittäminen on myös kysymys pohjoismaisen yhteistyön uskottavuudesta. Pohjoismaiden välinen yhteistyö nähdään tärkeänä, mutta jos sen eteen ei olla valmiita tekemään töitä ja pitämään sitä ajan tasalla, tulee se vähitellen menettämään merkitystään ja tulevat sukupolvet eivät välttämättä ymmärrä sen suurta tarvetta. Nuorten kuin muidenkin tulee nähdä, että pohjoismainen yhteistyö toimii ja sillä on merkitystä. Suuntana ei saa olla esimerkiksi pohjoismaisen kieliyhteyden tai koulutusmahdollisuuksien heikentyminen. Päivittäkää siis Helsingin sopimus, jotta pohjoismainen yhteistyö olisi vahva myös tulevaisuudessa!

Kannanoton ovat allekirjoittaneet:

Pohjola-Nordenin Nuorisoliitto

Finlands Svenska Scouter rf

Keskustan Opiskelijaliitto

Kokoomuksen Nuorten Liitto

Kokoomuksen Opiskelijaliitto Tuhatkunta

Sosialidemokraattiset Nuoret

Sosiaalidemokraattiset opiskelijat – SONK ry

Suomen Ammattiin Opiskelevien Liitto – SAKKI ry

Suomen Keskustanuoret ry

Suomen Kristillisdemokraattiset (KD) Nuoret ry

Suomen Lukiolaisten Liitto

Suomen Nuorisovaltuustojen liitto ry

Svensk Ungdom

Suomen Ylioppilaskuntien Liitto

Vasemmistonuoret

Vasemmisto-opiskelijat

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto (ViNO) ry