Keskustanuoret ja Keskustaopiskelijat kutsuivat sitoutumattomat opiskelija- ja nuorisojärjestöt nuorten tulevaisuusneuvotteluihin. Neuvottelujen tavoitteena on tuoda nuorten ääni vahvemmin osaksi hallitusneuvotteluja ja evästää hallitusneuvottelijoita huomiomaan tulevat sukupolvet. Järjestöjä pyydettiin vastaamaan vastaaviin kysymyksiin kuin Juha Sipilä esitti etujärjestöille. Alta löytyy lukiolaisten vastaukset näihin kysymyksiin.

1. Millä keinoilla saamme aikaan tuottavuushypyn suomalaisen työn, julkisen sektorin ja yritystoiminnan kilpailukyvyn parantamiseksi?

(Avatkaa näkökulmianne keinoista, joilla Suomen kilpailukykyä olisi mahdollista kasvattaa.)

Suomen Lukiolaisten Liitto näkee, että laadukas koulutus on keskeinen Suomen kilpailukykyä kasvattava tekijä. Maamme korkea osaamistaso voidaan taata vain nykyaikaiseen koulutukseen panostamalla. Siksi koulutuksesta leikkaaminen ei voi olla vaihtoehto. Erityinen merkitys osaamispohjan ja jatko-opintokelpoisuuden varmistamisessa on toisen asteen koulutuksella. Jokaiselle nuorelle on taattava subjektiivinen oikeus koulutuspaikkaan toisella asteella. Paikan vastaanottamisen lähtökohtana on oltava nuoren motivaatio opiskella ja kehittää itseään. Opiskelumotivaation kehittymistä tuetaan laadukkaalla koulutuksella ja ohjauksella perusasteella.

Elinikäisen oppimisen tarve tulevaisuudessa kasvaa entisestään. Kilpailukyvyn säilyttäminen muuttuvissa tilanteissa edellyttää mahdollisuutta jatkuvaan ja joustavaan kouluttautumiseen. Myös tutkintoon johtamattoman koulutuksen resurssien turvaaminen hyödyttää koko yhteiskuntaa. Esimerkiksi lukion aineopintoihin on jatkossakin osoitettava valtion rahoitusta myös jo ylioppilaaksi kirjoittaneiden osalta. Tämän lisäksi on tärkeää huolehtia pitkän aikavälin koulutustarpeen ennakoinnista, niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Tämä on keskeinen keino työttömyyden ennaltaehkäisyssä ja kilpailukyvyn varmistamisessa.

Työn tuottavuuden lisäämiseksi digitalisaatio ja uudet teknologiat on myös tuotava mukaan kaikille yhteiskunnan aloille. Pohja tähän rakennetaan koulutuksessa, ja siksi koulutuksen digitalisaation on oltava painopisteenä. Uusien oppimisympäristöjen kehittämisen lisäksi keskeistä on se, että digitaalinen osaaminen tuodaan mukaan myös opettajankoulutukseen. Kaikki tämä vaatii riittävät resurssit, riittävän osaamisen sekä aktiivisen, ripeitä muutoksia tavoittelevan asenteen. On ymmärrettävä, että koulutuksen digitalisaatiossa hitaat muutokset eivät riitä, vaan kurssin on käännyttävä mahdollisimman nopeasti.

Julkisen sektorin tuottavuuden kannalta sote-palvelujen rakenne- ja rahoitusuudistuksen loppuun saattaminen on keskeistä. Esimerkiksi toisen asteen opiskelijat kärsivät tällä hetkellä tehottomasta, epäyhdenvertaisesta ja huonosti organisoidusta opiskeluterveydenhuollosta. Kustannustehokkuuden ja toimivuuden lisäämiseksi on ensiarvoisen tärkeää, että sote-uudistuksessa luodaan yhtenäisiä opiskeluterveydenhuollon kokonaisuuksia, joiden resurssit on turvattu.

Kilpailukyvyn parantaminen vaatii ylipäätäänkin sitä, että nuorten potentiaali hyödynnetään täysimääräisesti. Nuorten tulee olla vahvasti mukana työelämässä ja yrittäjyydessä. Siksi jokaista yksittäistä nuorta on kiinnostuksensa mukaan tuettava oman urapolun löytämisessä. Koulutus tulee hahmottaa keskeisenä keinona kaiken tämän taustalla. Koulutuksessa ja myöhemmässä työelämässä on lisäksi kiinnitettävä erityishuomiota opiskelun ja työn joustavaan organisointiin. Tämä lisää hyvinvointia ja vähentää koulupudokkuutta sekä poissaoloja, millä on suora vaikutus tuottavuuteen ja kilpailukykyyn.

2. Millä keinoilla voimme madaltaa työllistämisen kynnystä?

(Avatkaa näkökulmianne keinoista esimerkiksi nuorisotyöttömyyden torjumiseksi, yrittäjäksi ryhtymisen helpottamiseksi sekä yrittäjien työllistämismahdollisuuksien parantamiseksi.)

Työllistymisen ja työllistämisen tukemisessa painopisteen tulee mielestämme olla nuorissa. Työelämän ovien avaaminen on nuorille ikäluokille edelleen suhteettoman hankalaa. Koska koulutus luo perustan työhön siirtymiselle, kouluilla ja oppilaitoksilla on oltava aktiivinen rooli työelämävalmiuksien opettamisessa. Erityisesti toisen asteen koulutukseen kaivataan kipeästi lisää työelämätaitoja ja -tietoutta. Suomen Lukiolaisten Liiton Menestyksen pelinrakentajat -selvityksen mukaan lukiolaiset eivät tällä hetkellä koe lukion valmistavan heitä työelämään juuri millään tavalla. Monella on myös heikot tiedot yrittäjyydestä, minkä vuoksi se ei näyttäydy houkuttelevana uravalintana. Opetussuunnitelmaan tuleekin sisällyttää vapaavalintaiset yrittäjyysopinnot. Lisäksi 2016 lähtien lukion opetussuunnitelmiin sisältyvä työelämäyhteyksiä kehittävä teemakurssi luo mahdollisuuden rakentaa uudenlaista yhteistyötä oppilaitosten ja yritysten välille. Tähän on paikallisesti tartuttava. Uutta opettelevien nuorten kannalta olisi tärkeää, että olemassa olisi vain yksi yrittäjää kokonaisvaltaisesti palveleva taho.

Nuorisotyöttömyys on kasvava uhka koko eurooppalaisessa työelämäkontekstissa. Meillä ei ole varaa menettää kokonaista sukupolvea talouden heikentyessä. Siksi esimerkiksi työllistämiskustannuksiin on tarpeen tehdä helpotuksia erityisesti nuorten kohdalla, jotta heidän työllistämisensä olisi houkuttelevampaa. Pieniä yrityksiä tulee myös kannustaa ensimmäisen työntekijän palkkaamiseen. Keinona voi olla työsuhteen alussa palkkakustannuksiin maksettava tuki tai vaihtoehtoisesti verovähennysoikeus.

3. Millä keinoilla saamme työttömyyden hoitamiseen käytettävät määrärahat aktivoivampaan käyttöön?

(Avatkaa näkökulmianne keinoista esimerkiksi työurien pidentämiseksi alkupäästä, nuorten sosiaaliturvan kehittämisestä sekä nuorisotakuun kehittämisestä.)

Nuorisotakuun kehittämistä on jatkettava. Painopisteen tulee olla ennaltaehkäisevissä toimissa – koulutusjärjestelmän tulee estää putoamista nykyistä tehokkaammin. Etsivä nuorisotyö toimii tällä hetkellä hyvin, mutta tavoitteena pitäisi olla, että se tehdään tarpeettomaksi.

Keskeistä nuorisotakuun jatkokehittämisessä on laajentaa toimenpiteiden kirjoa nykyisestään. Erityisesti koulutustakuuta on kehitettävä. Lukion päättäneille ylioppilaille kohdennettujen toimenpiteiden on edistettävä seuraavalle koulutusasteelle siirtymistä, sillä ehdoton enemmistö (93%) lukio-opiskelijoista tähtää korkeakouluun. Suomen Lukiolaisten Liitto esittää ratkaisuksi maksuttomia opintoja avoimessa korkeakoulussa. Näin opiskelurutiinin ylläpito välivuoden aikana on mahdollista nuoren varallisuudesta riippumatta ja valmistautuminen seuraavaan opiskelijavalintaan helpottuu. Kehittämällä korkeakouluissa aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytäntöjä opiskelija saa opinnot täysimääräisesti hyväksiluettua tutkintoonsa, jolloin välivuoden aikana suoritetut kurssit lyhentävät opintoaikoja.

Olennaisesti välivuosien vähentämiseen ja niiltä tehokkaammin jatkokoulutukseen siirtymiseen kuuluu opinto-ohjauksen kehittäminen niin lukioaikana kuin sen jälkeenkin. Opinto-ohjaajien määrää opiskelijoita kohti tulee määrätietoisesti lisätä siten, että saavutetaan tilanne, jossa 200 opiskelijaa vastaa yksi opinto-ohjaaja. Määrän lisäksi opinto-ohjauksen laatua tulee kehittää yhteistyössä aineenopettajien kanssa, jotta opiskelija kykenee tekemään perustellun päätöksen hakukohteistaan. Oppilaitoksille tulee säätää jälkiohjausvelvoite, jotta opiskelijan opintopolun suunnittelua voidaan välivuodenkin aikana jatkaa tutun ja pätevän opinto-ohjaajan kanssa. TE-keskuksen ei tule olla ensisijainen ohjauksen antaja korkeakouluun suuntaavalle ylioppilaalle.

Opintotuen on taattava opiskelijoille riittävä toimeentulo, jotta he voivat keskittyä päätoimisesti opintoihinsa. Akuutein korjaamista vaativa ongelma on vanhempien tulojen vaikutus itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintotukeen. Jopa 17-vuotiaat voivat joutua hankkimaan opintojen oheen palkkatöitä. Nykyisellään jopa 21 % lukiolaisista työskentelee ja opiskelee yhtä aikaa. Opintotukea ei tule kehittää lainapainoitteisena, koska tästä seuraa opintotuen käytön väheneminen ja näin ollen opiskeluaikojen piteneminen.

4. Millä keinoilla sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta on tavoiteltava?

On linjattava uudelleen ketkä osallistuvat päätöksentekoon. Nuorten äänen on kuuluttava esimerkiksi eläkepolitiikassa nykyistä vahvemmin. Vain näin voidaan osoittaa sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden olevan aidosti politiikanteon tavoitteena.

Työurien pidentämisessä kaikkea painetta ei voida ladata työurien alkupäähän, vaan on pystyttävä löytämään keinoja myös todellisen eläköitymisiän nostamiseen. Tätä edesautetaan työhyvinvoinnin lisäämisellä, mutta myös eläkepoliittisilla ratkaisuilla: eläköitymisen alaikäraja on nostettava suunniteltua nopeammin 65 vuoteen ja eläkeikä on sidottava elinajanodotteeseen. Eläkkeen karttumisen alaikäraja on poistettava – on kohtuullista, että eläkettä kertyy kaikesta tehdystä työstä.

On pidettävä huolta, etteivät nyt työelämään suuntaavat nuoret joudu maksamaan eläkkeitä, joihin ei ole varaa, ja kohtaa itse myöhemmin tilannetta, jossa eläkkeiden taso on selvästi laskenut. Tästä syystä eläkemaksuja on välittömästi nostettava Eläketurvakeskuksen laskelmien tasolle.

Sivistys ja osaaminen on jatkossakin turvattava tasavertaisilla koulutusmahdollisuuksilla. Maksuton koulutus turvaa jatkossakin mahdollisuudet sosiaaliseen liikkuvuuteen.

Helsingissä 4.5.2015

Tatu Koivisto                                                                                     Anna Munsterhjelm
Puheenjohtaja                                                                                   Pääsihteeri
Suomen Lukiolaisten Liitto                                                            Suomen Lukiolaisten Liitto

Lisätietoja:

koulutuspoliittinen asiantuntija Annakaisa Tikkinen, annakaisa.tikkinen@lukio.fi, 040 356 6082

sosiaalipoliittinen asiaintuntija Otso Salvi, otso.salvi@lukio.fi, 045 129 6795