SLL antoi lausuntonsa Lapsiasiavaltuutetun vuosikirjaan. Vuosikirjan teema vuonna 2016 on eriarvoistuva koulu erityisesti perusasteella. Nostimme kuitenkin esille myös lukiokoulutuksen ajankohtaisia koulutuksellista yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa heikentäviä ilmiöitä ja päätöksiä.

LAUSUNTO

Lapsiasiavaltuutetulle

Asia: Lapsiasiavaltuutetun vuosikirja 2016 (LAPS/35/2015)

Suomen Lukiolaisten Liitto (SLL) kiittää mahdollisuudesta lausua näkemyksensä koulutuksen tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Lausunnossaan liitto haluaa kiinnittää huomiota seuraaviin asioihin:

Sosioekonomisen taustan vaikutus ja oppilaitosten eriytyminen

SLL pitää eroja perheiden toimeentulossa ja sosioekonomisessa asemassa tärkeinä teemoina koulutuksen tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden kannalta. Huolestuttavaa on ennen kaikkea se, miten perheiden tausta vaikuttaa kouluvalintoihin. Paremmalta taustalta ponnistavilla lapsilla on tutkimusten mukaan parempi mahdollisuus hakeutua oman asuinalueensa ulkopuolella sijaitseviin suosittuihin tai erityistä painotusta tarjoaviin kouluihin. Alempaa sosioekonomista asemaa edustavien perheiden lapset joutuvat puolestaan useammin tyytymään lähimpään kouluun, jolla ei välttämättä ole mahdollisuutta erikoistua tai vastata muihin erityistarpeisiin.

Vaikka opetuksen laatu ei suomalaiskouluissa suuresti vaihtele, perhetaustalla on selkeä vaikutus myös eroihin lasten oppimistuloksissa. Näiden erojen merkitys korostuu entisestään, kun perusasteen päättävät hakeutuvat toisen asteen koulutukseen. Perheen sosioekonominen asema heijastuukin suoraan siihen, millaisia toisen asteen koulutusvalintoja nuori tekee ja miten hän tässä koulutuksessa menestyy. SLL toivoo, että perheiden toimeentulon turvaamiseen kiinnitetään nykyistä enemmän huomiota, jotta kaikilla lapsilla olisi todellisuudessa samat koulutusmahdollisuudet.

Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta on annettu hallituksen esitys HE79/2015 indeksien leikkaamisesta. Indeksileikkaukset perus- ja toisella asteella heikentävät väistämättä koulutuksen järjestäjien edellytyksiä ylläpitää tasalaatuista oppilaitosverkkoa. Suomalainen lukiokoulutus on esimerkiksi VATT:n selvityksissä (2013, 2014) todettu kansallisesti tasalaatuiseksi. SLL on huolissaan, että yhdistettynä kuntatalouden vaikeaan tilanteeseen lukiokoulutuksessa ajaudutaan tilanteeseen, jossa panostuksia voivat tehdä ne kunnat, joilla on siihen varaa. Taloutensa kanssa kamppailevien kuntien lukiot ovat vaarassa jäädä kehityksestä jälkeen ja näivettyä. Näin luodaan kahden kastin lukioita, joiden antamat edellytykset voivat vaikuttaa esimerkiksi jatkokoulutukseen hakeutumiseen ja pääsemiseen.

Toimeentulo

Yhdenvertaisiin koulutusmahdollisuuksiin vaikuttavat myös opiskelijan oman toimeentulon edellytykset. Erityisesti opintotukijärjestelmä on keskeisessä osassa siinä, että kukin opiskelija kykenee kouluttautumaan haluamallaan tavalla taloudellisesta taustasta riippumatta. Alaikäisten opiskelijoiden opintotuki on nykyiseltä tasoltaan kuitenkin erittäin matala, ja tukeen kohdistuva indeksisidonnaisuuden poistaminen heikentää sitä entisestään. Lisäksi alle 18-vuotiaiden opintotukeen sovellettavat vanhempien tulorajat ovat jääneet pahasti jälkeen yleisen ansiotason kehityksestä. Vuoden 1993 jälkeen näitä rajoja on korotettu vain kahdesti, ja tarveharkinnan kiristymisen seurauksena entistä harvempi alaikäinen on oikeutettu opintotukeen.

SLL:n näkemyksen mukaan opintotuen heikko taso uhkaa osaltaan koulutuksen tasa-arvoa. Kun opintotuesta ei ole turvaamaan opiskelijan toimeentuloa, opiskelijan oman ja hänen perheensä taloudellisen aseman merkitys korostuu. Erityisesti itsenäisesti asuvat alaikäiset joutuvat rahoittamaan elämänsä työnteolla, eikä monella vanhemmalla ole mahdollisuutta tukea lastaan taloudellisesti. Oppilaitosverkon harventuessa tämä tarkoittaa sitä, että kaikki koulutusmahdollisuudet eivät ole tasapuolisesti jokaisen lapsen ja nuoren saatavilla. Opintotukeen nykyisessä hallitusohjelmassa kohdistetut mittavat säästöt aiheuttavat entistä suurempia haasteita yhdenvertaisten koulutusmahdollisuuksien toteutumiselle.

Koulupudokkuus ja tukipalvelut

Yhdenvertaisiin koulutusmahdollisuuksiin liittyen SLL kantaa huolta myös koulupudokkuudesta ja tämän aiheuttamasta syrjäytymisuhasta. Nuorisotakuun rahoitukseen tehdyt leikkaukset iskevät kipeästi juuri tähän. Vaarana on, että syrjäytymisen ehkäisyssä saavutettu orastava positiivinen kehitys kääntyy jälleen laskusuuntaan. Koulupudokkuudessa perusasteen ja toisen asteen välinen siirtymä on äärimmäisen tärkeä taitekohta, joka vaikuttaa koko nuoren loppuelämään. Yhtä lailla tukea tarvitaan myös toisen asteen koulutuksessa sekä sen jälkeisen koulutus- ja urapolun rakentamisessa. Vastavalmistuneet ylioppilaat ovat usein jääneet nuorisotakuun väliinputoajiksi, eikä takuun toimenpiteillä ole kyetty riittävästi tukemaan jatkokoulutuspaikan aukeamista.

Hallitusohjelmassa on linjattu lukion rahoitusjärjestelmän uudistamisesta. Talousarvioesityksessä on todettu, että jatkossa suoritus- ja tuloksellisuusperustaisten indikaattorien osuus rahoituksen määräytymisessä tulee olemaan merkittävä. Lukiokoulutus on kustannustehokasta, tuloksellista ja halvin koulutusmuoto. Näin ollen perusteet uudistukselle ovat kyseenalaiset. Rahoitusjärjestelmän uudistus voi pahimmillaan ohjata koulutuksen järjestäjän toimintaa opiskelijavalinnoissa siten, että jo valintavaiheessa koulutuksen järjestäjän on mielekästä arvioida opiskelijan potentiaalia nimenomaan rahoituksen määräytymisen kannalta. Tämä ei myöskään tue nuorisotakuuseen kuuluvan koulutustakuun tavoitteita. Tästä syystä on myös koulutuksellisen tasa-arvon kannalta keskeistä kiinnittää huomiota koulutuksen järjestäjien rahoitusohjauksen kehitykseen.

Jotta koulupudokkuudesta ei muodostu uhkaa yhtäläisille koulutusmahdollisuuksille, myös oppilaitoksissa tehtävään työhön on panostettava. SLL näkee, että opinto-ohjauksen ja erityisen tuen toimenpiteiden lisääminen niin peruskouluissa, lukioissa kuin ammattioppilaitoksissakin ehkäisee tehokkaasti myöhempiä ongelmia. Tällä hetkellä toisen asteen opiskelijat ovat kuitenkin varsin eriarvoisessa asemassa näiden tukipalvelujen saatavuutta ajatellen. Toisin kuin ammattiin opiskelevilla, lukiolaisilla ei ole lakisääteistä oikeutta esimerkiksi erityisopetukseen. Tämän seurauksena erityisen tuen toimenpiteiden saatavuus, laatu ja suunnitelmallisuus vaihtelevat paljon oppilaitoksesta ja asuinkunnasta riippuen. Tilanne on samankaltainen myös opinto-ohjauksen suhteen: mahdollisuus henkilökohtaiseen ohjaukseen riippuu pitkälti koulutuksen järjestäjän resursseista.

Opintojen suorittamista tukevia sosiaali- ja terveyspalveluja ei myöskään tule tässä yhteydessä unohtaa. Monessa kunnassa nämä tärkeät ennaltaehkäisevät palvelut ovat pahasti aliresursoituja, eivätkä ne siksi ole yhdenvertaisesti kaikkien saavutettavissa. Esimerkiksi opiskeluterveydenhuollon lääkärien määrä on sosiaali- ja terveysministeriön henkilöstömitoitussuositusten tasolla vain alle neljänneksessä maamme terveyskeskuksista. Terveydenhoitajien kohdalla mitoitussuosituksia ei terveyskeskuksista täytä kuin kaksi kolmesta. Alueelliset vaihtelut ovat suuria, ja esimerkiksi psykologipalveluiden saavutettavuus on hälyttävän heikkoa erityisesti harvemmin asutulla alueella. SLL pitääkin tärkeänä, että oppilas- ja opiskeluhuollon kokonaisuutta vahvistetaan sosiaali- ja terveyspalvelu-uudistuksen yhteydessä, jotta jokaisella koululaisella ja opiskelijalla on mahdollisuus saada opintoihinsa tarvittava tuki.

Digitalisaatio

Digitalisaation eteneminen koulutuksessa on merkittävä pedagoginen murros. Sähköistyvä opiskelu antaa nuorille niitä eväitä, joita nyky-yhteiskunnassa sekä työelämässä toimiminen edellyttää. Kärkihankerahoituksella sekä opettajankoulutuksen kehittämisellä on tähdättävä siihen, että uudistuminen on kokonaisvaltaista, eikä yksittäisten opettajien asenne tai osaaminen muodostu oppilaan digitaalisten valmiuksien omaksumisen esteeksi.

Ylioppilaskirjoitusten sähköistyessä on selvää, että lukion toimintakulttuurin digitalisaatiolle on jo akuutti tarve. Toisin kuin perusasteelle lukioille ei ole suunnattu merkittäviä kehittämisresursseja tämän osalta. Koulutuksen järjestäjille on annettava selkeä vastuu digitaalisen toimintakulttuurin ja pedagogiikan rakentamisesta. Koulutuksen järjestäjän on lisäksi tuettava niitä opiskelijoita, jotka ovat vaarassa jäädä digitalisaatiokehityksestä syrjään esimerkiksi vanhempien sosioekonomisen taustan vuoksi.

Suomen Lukiolaisten Liitto

Helsingissä 04.12.2015

Puheenjohtaja Tatu Koivisto

Pääsihteeri Anna Munsterhjelm

Lisätietoja:

Koulutuspoliittinen asiantuntija Annakaisa Tikkinen, 040 356 6082, annakaisa.tikkinen@lukio.fi

Sosiaalipoliittinen asiantuntija Otso Salvi, 045 129 6795, otso.salvi@lukio.fi