Toisen asteen opintotuki ja vanhempien tulorajoista luopuminen

SLL pitää hyvänä ehdotusta luopua 18-19 -vuotiaiden, itsenäisesti asuvien toisen asteen opiskelijoiden opintorahaan vaikuttavista vanhempien tulorajoista. Vanhempien tulojen vähentävän vaikutuksen poistaminen korjaa räikeän yhdenvertaisuusongelman ja parantaa kymmenien tuhansien opiskelijoiden toimeentulomahdollisuuksia.

SLL kiittää myös opintotuen takaisinperintäsummaan lisättävän korotuksen pienentämistä 15 prosentista 7,5 prosenttiin. Tavoitteena tulee kuitenkin olla, että tästä rangaistusluonteisesta lisämaksusta, jota ei muihin Kansaneläkelaitoksen takaisinperintöihin sovelleta, luovutaan kokonaan.

Opintotuen resursseista päätettäessä on tärkeää muistaa myös vanhempansa luona asuvat sekä alaikäiset toisen asteen opiskelijat. Ansiotason yleisesti kohotessa on tarveharkinta kiristynyt ja opintotuen käyttöaste laskenut. Opintorahan perusmäärä on näillä opiskelijoilla jo iän ja asumismuodon perusteella matalampi muihin opiskelijoihin verrattuna. Jatkossa erityishuomio opintotukimäärärahojen suuntaamisessa tuleekin SLL:n mielestä kiinnittää itsenäisesti asuviin alaikäisiin toisen asteen opiskelijoihin. Kotoaan muuttaneilla alle 18-vuotiailla vanhempien tulojen vaikutus leikkaa opintorahan ohella opintotuen asumislisää. Oppilaitosverkon harventuessa yhä useampi alaikäinen toisen asteen opiskelija asuu itsenäisesti ja muodostaa oman taloutensa. Koska opintotuki ei turvaa toimeentuloa, mielekkäisiin toisen asteen opintoihin hakeutuminen on näissä tilanteissa kiinni perheen vuokranmaksukyvystä tai opiskelijan mahdollisuudesta työskennellä opintojen ohessa. Tasa-arvoisten koulutusmahdollisuuksien vahvistamiseksi itsenäisesti asuvien alaikäisten toisen asteen opiskelijoiden vanhempien tulorajoista tulee myös luopua.

Opintolaina

Ehdotuksessa opintolainan valtiontakauksen määrä nousisi Suomessa 400 eurosta 650 euroon kuukaudessa ja ulkomailla opiskelevalla 700 eurosta 800 euroon kuukaudessa. Muussa kuin korkeakoulussa opiskelevien, alle 18-vuotiaiden takauksen määrä nousisi 260 eurosta 300 euroon. Opintolainavähennyksessä ja -hyvityksessä huomioon otettava lainan määrä säilyisi nykytasolla.

SLL pitää hyvänä opintolainan valtiontakauksen yhdenmukaistamista eri koulutusasteella opiskelevien kesken, mutta näkee yleisenä kehityksenä opintotuen kehittymisen entistä lainapainotteisempaan suuntaan huonona suuntauksena. Lainapainotteisuuden keskeinen ongelma on opintolainan vähäinen houkuttelevuus opiskelijoiden keskuudessa. Tutkimusten mukaan laina on opiskelijalle viimesijainen rahoituskeino työssäkäyntiin tai vanhempien tukeen verrattuna. On todennäköistä, että erityisesti nykyisessä haastavassa talous- ja työllisyystilanteessa opiskelijat pyrkivät korvaamaan epävarmaksi koetun opintolainan muilla tulonlähteillä kuten työssäkäynnillä. Siksi opintotukileikkaukset näkyvät mitä todennäköisimmin opintoaikojen venymisenä ja vaikeuttavat työurien pidentämiseen tähtäävän tavoitteen toteutumista.

SLL kantaa lisäksi huolta opintotukileikkauksien vaikutuksesta koulutukseen hakeutumiseen. Uhkana on, että jos toiselta asteelta siirtyvää opiskelijaa odottaa korkea-asteella yhtä matala opintoraha ja kymmeniin tuhansiin kohoava lainasumma, kiinnostus korkeakoulutukseen hakeutumiseen voi vähentyä merkittävästi.

Onkin ensiarvoisen tärkeää huomata, ettei opintolaina sovellu ratkaisuksi toisen asteen opintotuen ongelmiin. Lukio-opiskelijoilla ei ole lainkaan varmuutta tulevasta opiskelupaikasta sen jälkeisestä työstä puhumattakaan. Siksi nuorimmillaan 17-vuotiaat opintotuen saajat eivät koe opintolainaa houkuttelevaksi. Esimerkiksi lukiolaisista vain alle 2 prosenttia on nostanut opintoihinsa lainaa. SLL huomauttaa, että vasta täysi-ikäistymässä olevien nuorten velkaantumisesta muodostuu heille itselleen jo lähtökohtaisestikin suuri riski: tilastojen mukaan nuoret toisen asteen opiskelijat ovat selvästi yliedustettuina opintolainan takaisinmaksun kanssa vaikeuksiin joutuneiden joukossa.

Maksuhäiriömerkinnät eivät katoa lainalla

Luonnoksessa esitetty ajatus siitä, että maksuhäiriömerkintä ei enää estäisi opintolainan saamista on ongelmallinen. Nuorten talousongelmat ja maksuhäiriömerkinnät ovat olleet viime vuosina kasvussa. Nykyisellä lainsäädännöllä opintolainan valtiontakaus on voitu myöntää opiskelijalle, jonka maksuhäiriömerkintä on yksittäinen, määrältään vähäinen, vanha tai jos merkinnän aiheuttanut velka on suoritettu. Nyt ehdotettu lakiluonnos ulottaisi opintolainan myös niille, joilla taloudenhallinnan ongelmat ovat vakavia ja yhä ajankohtaisia.

Pykälää tulisikin luonnosmuodostaan muokata sellaiseen muotoon, jossa merkittävistä talousvaikeuksista kärsivät opiskelijat ohjautuisivat edelleen toimeentulotuen ja sitä kautta sosiaalityön piiriin.

Lakimuutos ei tuottaisi opintotukisäästöjä, vaan se potentiaalisesti kasvattaisi opintotukimenoja opintolainan nostajien määrän kasvaessa. Lakimuutos tuottaisi säästöjä toimeentulotukimenoihin, kun opiskelijan velvollisuus on nostaa ensisijainen etuusmuoto, eli opintolaina.

Korkea-asteen opintotukileikkaukset

SLL näkee, että vuosille 2017-2020 suunnitellut 122 miljoonan euron opintotukileikkaukset vaarantavat opiskelijoiden toimeentulon. Jo nykyisellään opintotuki on matalin sosiaaliturvan muoto, ja nyt toteutettava poikkeuksellisen suuri määrärahaleikkaus heikentää sitä entisestään. SLL:n pelkona on, että opintorahan tason laskeminen ja lainamäärien kasvattaminen tekee kokopäiväiseen opiskeluun keskittymisestä mahdotonta.

Opintorahan leikkaus on merkittävä ongelma myös koulutuksellisen tasa-arvon kannalta. SLL muistuttaa, että opiskelijan oman tai hänen perheensä rahoitusvastuun kasvaessa kasvaa myös sosioekonomisen aseman vaikutus koulutusmahdollisuuksiin ja -valintoihin. Lainanottomahdollisuuksien suhteen opiskelijat ovat eriarvoisessa asemassa myös koulutusalansa perusteella. Monilla epävarman työllisyystilanteen aloilla opintolaina ottaminen on selvästi toisia aloja suurempi riski.

Tavoitteena opintotuen asumislisästä yleiseen asumistukeen

SLL pitää tavoitetta opiskelijoiden siirtymistä opintotuen asumislisästä yleisen asumistuen piiriin toivottavana ja kiireellisesti toteutettavana muutoksena. Opiskelijoiden tulisi siirtyä yleisen asumistuen piiriin yhtä aikaa muiden opintotukimuutosten yhteydessä 1.8.2017 alkaen. Yleinen asumistuki huomioisi nykyistä paremmin todellisen vuokratason, turvaisi ympärivuotisen asumisen tuen ja suuntaisi tukea sitä eniten tarvitseville. Muutokseen vaadittava määrärahatarve jää myös varsin maltilliseksi.

Siirron yhteydessä on kuitenkin otettava huomioon tietyt opiskelijoihin liittyvät erityispiirteet. SLL muistuttaa, että nykyisellään omaa yleistä asumistukea ei lähtökohtaisesti myönnetä alaikäiselle, vaan hän kuuluu vanhempiensa ruokakuntaan. Jotta itsenäinen asuminen olisi kuitenkin edelleen mahdollista, eikä alaikäisen opiskelijan asema heikkenisi, on ensiarvoisen tärkeää, että kaikille opiskelijoille tulee oikeus omaan yleiseen asumistukeen.

Samoin yhteisasumiseen liittyy yleisessä asumistuessa haasteita. Taustalla on se, että yhteisen vuokrasopimuksen tehneille henkilöille myönnetään yhteinen tuki, jolloin tulotkin katsotaan yhteisiksi. Tällöin esimerkiksi tuntemattoman, työssäkäyvän kämppäkaverin tulot voivat viedä opiskelijalta asumistuen kokonaan. Kämppäkavereiden käsittelyä yhteisenä ruokakuntana on yleisessä asumistuessa voitu kiertää erilaisilla vuokrasopimusteknisillä ratkaisuilla, kuten keskinäisillä alivuokrasopimuksilla. Tämä on kuitenkin kuormittanut niin opiskelijaa kuin toimeenpanevaa viranomaistakin ylimääräisellä byrokratialla, eivätkä kaikki vuokranantajat ole tähän suostuneet. Opiskelijoiden siirtyessä yleisen asumistuen piiriin, kämppäkavereiden jakamista eri ruokakuntiin on asumistukilaissa helpotettava.

Lisätietoja:

Katja Asikainen
sosiaalipoliittinen asiantuntija
044 31 41 324
katja.asikainen@lukio.fi